Kullervo kaivertaa tammeen
Episodi Kalevalasta, 1897 / Tempera kankaalle / 93,5 x 114 cm / Yksityisomistus / Tallennettuna Turun Taidemuseossa
Episodi Kalevalasta, 1897 / Tempera kankaalle / 93,5 x 114 cm / Yksityisomistus / Tallennettuna Turun Taidemuseossa
CV, MUISTIKUVIA, PuheenvuoRo, HAASTATTELU, YM
Väinö Blomstedt:
Lyhyt elämäkerta pääkohdittain
1871-73. Väinö Alfred Blomstedt syntyy 1.4. 1871 Savonlinnassa. Perhe muutti Helsinkiin, Väinö parin vuoden ikäinen.
1888.Ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta. Kirjoittautui yliopistoon Lainopilliseen Tiedekuntaan. Aloitti opinnot Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa. – Venäjän keisarina Aleksanteri III.
1889.Opiskeli Gunnar Berndtsonin ateljeessa vuoteen 1891.
1890. Aloitti öljyväreillä maalaamisen. Jokimaisema Pinjaisissa.
1891. Ensimmäinen opintomatka Pariisiin. Opiskeli Académie Julianissa mm. Pekka Halosen kanssa. Osallistui kotimaassa Suomen taiteilijain näyttelyyn viidellä maalauksella ja neljällä öljyväriharjoitelmalla.
1892. Perhe vietti kesän Lohjalla. Maalasi siellä Lepänkuorijan. Samana vuonna myös Jokimaisema jossa kaksi ruuhta, Yliveden aikaan ja Nälkävuoden näkijä.
1893. Kuvituksia Suomi 19. vuosisadalla -teokseen. Kierteli kesäkuussa Sääksmäen seutuvilla Emil Wikströmin kanssa ja maalasi todennäköisesti seuraavat työt: Rautunselkä, Saaren järvi, Pohjantuuli, joilla osallistui Suomen taiteilijain syysnäyttelyyn. Näyttelyssä olivat lisäksi työt: Ananias kalastaja ja Kuuraa. Maalasi samana vuonna Veljeni , Talviauringon, Talviharjoitelman, Kävelyllä puistossa sekä Näköalapaikalla. Dukaattikilpailun II palkinto sekä maisematyöllä Valtion matkastipendi. Lähti Pariisiin marraskuussa.
1894. Pariisi; tutustui symbolismiin ja opiskeli yhdessä Pekka Halosen kanssa Paul Gauguinin johdolla. Ystävystyi ruotsalaisen taidemaalari Olof Sager-Nelsonin ja Ivan Augelin kanssa. Palasi Suomeen kesäkuussa. Perheen kesänviettoa Hiidenveden rannalla. Vierailuja Olkkalan kartanossa, josta useita töitä, mm. Kevätmaisema Olkkalanjoen varrelta. Töitä Suomen taiteilijain syysnäyttelyssä: Bourg-la-Reinen hautausmaa, Mustapukuinen nainen (Mathilda af Hällstömin muotokuva), Ahvenanmaalta, Kuutamo ja Rantataloja. Kuvituksia Nuori Suomi -joulualbumiin. – Venäjän keisarina Nikolai II.
1895. Kesäviettoa Vihdissä. Töitä esillä Suomen taiteilijain syysnäyttelyssä, mm: Puistokuva ja Erämaan järvi. Muita saman vuoden lehtikirjoituksissa mainittuja töitä: Syyssumua, Talvinen kuutamo, Kuutamoyö, Välimeren rannalla, Katukuva Meudonista, Puro, Talvikuva Karjalasta.
1896. Kaksi Kalevala-aiheista seinämaalausta: Sammon taonta ja Sammon ryöstö (valmistuivat 1897). Muita maalauksia: Antti Ahlström kuolinvuoteella, Järvimaisema, Rakuunoita tiedustelulla, Ensilumi, Talvipäivä.
1897. Maaliskuussa näytteillä Turussa: Jään reunalla ja Ensilumi. Taiteilijaseuran kevätnäyttelyssä. Valtion opintoapuraha. . Toukokuussa Italiaan Pekka Halosen kanssa: Rooma, Firenze, Venetsia, sieltä Münchenin kautta Pariisiin. Töitä Taiteilijaseuran syysnäyttelyssä: Francesca, Kullervo, Myötätuuli, Kesäyö, Luxembourgin puistossa ja Täyskuu. Samana vuonna Jousimies ja Poikia ongella.
1898. Osallistui tammikuussa yhdeksän muun suomalaistaiteilijan kanssa Djagilevin järjestämään näyttelyyn Pietarissa. Blomstedtilta näytteillä Kullervo, Francesca, Pieni talvimaisema, Metsätähti, Syysyö, Hautausmaa, Elokuun yö, Täyskuu, Sateen jälkeen, Talviaurinkoa ja Vanha melodia. Suomen edustajana Tukholman ja Münchenin kansainvälisissä näyttelyissä. Kihlautui Gertrud Saelanin kanssa. Maalaus: Auringonlasku. Lokakuussa Taiteilijoiden näyttelyssä: Jousimies, Talvimaisema, Poikia ongella, Talviaurinko ja Kuuraa. – Bobrikov kenraalikuvenööriksi Suomessa.
1899. Helmikuussa Pietarissa järjestetyssä kansainvälisessä taidenäyttelyssä yhdessä Edelfeltin, Gallénin ja Järnefeltin kanssa. Toukokuussa Elias Lönnrotin patsaskilpailun juryssa. Osallistui Taideyhdistyksen kevätnäyttelyyn. Avioitui kesällä Gertrud Saelanin kanssa. Muotokuva: Vaimoni. Taiteilijoiden näyttelyssä lokakuussa esillä kaksi muotokuvaa (ilmeisesti vaimosta ja anopista, rouva Naemi Saelanista), Maisema Savosta, Talvimaisema ja Gloria in excelsis (piirustus). Ilmoitti ottavansa vastaan Louis Sparren esittämän toimen Suomen Käsityön Ystävät ry:ssä palattuaan häämatkalta Italiaan: Napoli, Rooma, Firenze, Venetsia. Etsaus: Kanavakuva Venetsiasta. – Helmikuun manifesti.
1900. Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa kolme seinäpannoota. Taide-osastolla työt: Madame S., Talvimaisema, Kesäyö ja Talviaurinkoa. Aviopari Pariisissa. Pronssimitali maailmannäyttelystä. Aloitti syyskuussa työnsä Suomen Käsityön Ystävien neuvonantajana. Maalauksia: Kuutamoyö Välimeren rannalla, Unet ovat unia, Hiihtäviä poikia, Olavinlinna, Sisäjärvi lumisine rantoineen.
1901. Suunnitteli SKY:ssa kuvakudoksia, ryijyjä ja muita tekstiilimalleja. Suomen taiteilijain näyttelyssä kahdella muoto-kuvalla ja yhdellä maisemamaalauksella. Rakennutti yhdessä appensa Thiodolf Saelanin kanssa kaksi kansallisromanttista tyyliä edustavaa huvilaa (Båstad I ja Båstad II) Hvitträskin rannalle, Gesellius-Lindgren-Saarisen Hvitträsk-ateljeen pohjoispuolelle. Akvarelleja: Metsä, Vesuvius. Öljyvärimaalaus: Koivumetsä talvella. – Asevelvollisuuslaki.
1902. Nimitettiin opettajaksi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun.
1903. Kuvituksia Söderström & Co:n pohjoismaisessa Uudessa Testamentissa. Maalauksia: Talvimaisema, Maisema Etelästä, Kevättalvi, Metsikkö. Muotokuva Eva Saelanista.
1904. Suomen taiteilijain näyttelyyssä: Mustapukuinen nainen, Talvimaisema ja Koivuja. Tekee lähellä Viipuria sijaitsevaan Max Neuschellerin rakennuttamaan Suur-Merijoen kartanoon töitä: Tuonelan joutsen-freskon, feenikslintugobeliinin ja auringon-laskua esittävän temperamaalauksen. Maalasi kankaalle kaksi seinämaalausta musiikkikauppias Robert Westerlundin Hvittorp-huvilaan Kirkkonummella (Kalastava pyhimys ja Hirvi koivikossa; työt poistettu 1940-luvulla). Muita maalauksia: Lumisia puita, Joulukuun talvi, Talvimaisema, Puistokäytävä, Puutarhan portti. – Venäjän-Japanin sota alkaa. Schauman murhaa Bobrikovin.
1905. Kuvitti Pienen sienikirjan. Matkusti Tanskaan ja Saksaan. Suomen Taiteilijain näyttelyssä: Lybeck, Maisema Meudonista ja kuvakudos itämaan tietäjistä. – Suurlakko Venäjällä ja Suomessa.
1906. Mukana Budapestin ja Zürichin näyttelyissä.
1907. Johtavana opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (aina 1918 asti). Opettajana Taideteollisessa Keskuskoulussa (v. 1917 asti). Kuvituksia Topeliuksen teokseen Lukemisia lapsille. Opetustauluja: Olavinlinna, Ensimmäinen ristiretki. Maalauksia: Talvinen kuutamo.
1908. Näyttely Pariisissa. Maalauksia: Kalastajalla on yleisö, Purjeet kuivumassa ja Jaaloja satamassa. Etsaus: Purjealukset.
1909. Valittiin Taideteollisen Yhdistyksen johtokunnan jäseneksi.
1910. Uusimpressionistinen kausi: Kesäpäivä meren rannalla (Hanko), Fyris-joki (Uppsalan ympäristö), Björkbodan ruukki, Koski- ja mylly (Kauttualta). Myös Koskimaisema Noormarkusta, Kesäsunnuntai puistossa ja Vedessä leikkiviä lapsia. Alttaritaulu: Kristus kutsuu Andeaan ja Simon Pietarin.
1911. Vaimo Gertrud Blomstedt kuoli 1.8. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Joulukuussa VB osallistui Viipurin Taiteenystävät ry:n näyttelyyn, esillä Kanava Dortdrechtista ja Kanava Amsterdamista. Maalauksia: Tervaveneitä, Fagervik, Kevättunnelma.
1912. Valitaan Suomen Taiteilijayhdistyksen (STY) johtokunnan jäseneksi. Maalaa appensa professori Thiodolf Saelanin muotokuvan. Fyris-joki esillä Galleria Hörhammerissa. Suunnittelee ”Jänis ja orava”-joulumerkin, jota myydään tuberkuloosia sairastavien lasten hyväksi. Viivasyövytyksiä: Laivan keulakuva, Purjelaivoja satamassa.
1913. Tukholman Baltia-näyttelyssä sekä Viipurin Taiteenystävien näyttelyssä.
1914: Suomen Taiteilijain syysnäyttelyssä esillä mm. Satamakuva Venetsiasta ja Jaaloja satamassa. – Ensimmäinen maailmansota alkaa. Suomessa elintarvikepula.
1915. Turun Taideyhdistyksen kevät-näyttelyssä: grafiikkaa ja puuleikkauksia.
1916. Muotokuvia. Maalauksia: Sadekuuro Välimerellä, Vanha mänty, Tallin edessä ja Luoto.
1917-18: Vanha mänty. – Venäjän vallankumous, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota.
1919: Kevätalven tunnelmaa Hvitträskissä, Interiööri Hvittorpista, Hvittorpin länsipääty, Vanha mänty, Kartanon puisto, Syyssiivous Naantalin kirkolla ja Silakkamarkkinat Helsingissä.
1921. Matkusti Etelä-Ranskaan. Maalauksia: Nizza, Marseillesin satamasta sekä La Redonnen viadukti (valmistui 1922), Näkymä Tervakoskelta sekä Tukinuittajat..
1922. Ahvenanmaalla: Maisema Jumalvikista sekä Saltvikin kirkko. Kesä Etelä-Ranskassa. Viadukti. Suomen Taideakatemian elinikäiseksi jäseneksi Werner Thomén kanssa. – Ahvenanmaalle itsehallinto.
1923. Julkaisee Taiteilijaseuran joulualbumissa esseen Paul Gauguinista.
1924. Osallistuu Taiteilijaseuran juhlanäyttelyyn, esillä mm. Francesca. Uusia maalauksia: Aurinkoinen talvipäivä saaristossa, Takapiha Tammisaaressa ja Hangon kylpyrannikko.
1925. Tanskassa: maalaus Helsingörin satamasta. Muotokuvia.
1926. Maalauksia: Hangon rantakallioilta, Diana ja nymfi. On mukana Edelfelt-patsastoimikunnassa. Muotokuvia.
1927. Osallistuu huhtikuussa Suomen valtuuskunnassa Leipzigin kansainväliseen kirjankuvituksen näyttelyyn. Vastaanottaa lokakuussa Ranskan Kunnialegioonan ansiomerkin. Maalauksia: Merimaisema ja Fagervikista.
1928. Maalaus Helsingin satamasta.
1929. Mukana Tukholman nykytaiteen näyttelyssä helmikuussa 1929.
1930. Oulaisten kirkon alttaritaulu. Vesikärryt kuutamolla. Muotokuvia.
1931. Opetusta. Härkäpään tuulimylly.
1932. Muotokuva Armas Lindgrenistä. Espanjan matka, San Sebastian.
1933. Iso kivi. Mukana Taideakatemian näyttelyssä. – Hitler Saksan valtakunnan-kansleriksi.
1934. Muotokuvat Akseli Koskimiehestä ja Harald Herlinistä. Maalaus Sarvisalosta: Kehrääjä.
1935. Osallistuu maaliskuussa Messuhallissa Kalevala-juhlanäyttelyyn, esillä Kullervo.
1936. Matka Espanjaan kesällä 1936. Pidätetään venäläiseksi vakoojaksi epäiltynä, mutta pääsee vapaaksi. Maalauksia: Ulkorakennuksia Inkoossa ja Pieni puutarha. – Espanjan sisällissota alkaa.
1937. Muotokuvia. Mukana Milanon ja Rooman Suomen taiteen näyttelyissä. Maalauksia: Inkoon kylä.
1939. Helsingin Säästöpankille maalattu seinäpannoo Helsingin kauppatorin silakkajaalat. – Saksa ja Neuvostoliitto solmivat salaisen sopimuksen. Toinen maailmansota alkaa.
1941. Maisemakuvia: Merimaisema Hangosta ja Kesämökki. – Jatkosota. Pearl Harbor.
1943. Pitää lokakuussa Hörhammerilla retrospektiivisen yksityisnäyttelyn.
1944: Maalauksia: Maisema Italiasta ja Hangosta. – Suomen erillisrauha. Lapin sota.
1945: Tahitifantasia.
1947: Kuolee 2. helmikuuta.
google4c2e16a2343e6b67.html
§§§
Väinö Blomstedti kirje ”Minun poikiani ovat minun tauluni”
Pekka Haloselle 2.3.1896
Veli hyvä!
Kiitos kirjeestäsi! Minä suoraan sanoen en ole joutanut kirjoittaa Sinulle. Koita nyt uskoa se todeksi. Minä olen ollut hälläpyöränä koko mies 4 kuukautta, mutta olen nyt ottanut pääsisäislupaa itselleni ja laittanut ruosteisen kirjoituspännäni siihen kuntoon että sillä paperille voi piirtää sanan vanhalle kampaveljelleni. Sanon sinua vanhaksi kun huhusta päättäen äskettäin olet ylennetty isän arvoon ja ammattiin, toisin sanoen olet pyöreän poikapallukan onnellinen isä, siis paljoa minusta edellä. Pyydän esiinkantaa onnentoivotukseni yllämainitun poikasi syntymän johdosta. Hän tietysti maalaa jo, mutta taitaa olla hiukan yksiväristä, vai kuinka? Täällä minun serkkuni Siiri Blomstedt, naimisissa Sivénin kanssa, on myös kuukaus sitten ”edeskatsottu poikaperillisen kanssa”. Merkillistä täällä Kaivopuistossa asuu niin paljon vastanainutta väkeä, että täällä ristiäisiä tuhkatiheään.
Lähden nyt kertomaan Helsingin uutisia ja kuulumisia. Niin kuin yllä mainitusta käy selväksi, niin minulla ei vielä ole minkäänlaista poikaa. Minun poikiani ovat minun tauluni; valmiita on 5, jotka ovat Turun näyttelyssä, yksi pieni muotokuva, neljä erinkaltaista maisemaa, niistä ainoastaan yksi talvimaisema. Kotona on tekeillä kaksi muotokuvaa ja dekoratiivinen panneau S. Wuorion tilaama. Sitä paitsi on paljon piirustuksia Taiteilijaseuran joululehtiä varten. Ole rauhallinen, kyllä sinun päällesi niitä piirustuksia vielä tulee satelemaan. Minä teen kansilehden. ”Tills vidare” ei minulla ole minkäänlaista ideaa vielä. Kyllä sinä sentään olet onnellinen siellä maalla kun pääset säilyyn kaikista juoksuista ja puuhista, tuhannensorttisista. Kuulehan, ennen 15 päivää tätä kuuta tulisi ilmoittaa Nischini-Novgorodin näyttelyyn lähetettäväksi; teokset on jätetettävä Taiteilijaseuran haltuun viimeistään 1. p. toukokuuta. Meillähän suomalaisilla tulee olemaan oma paviljonki taidettamme varten, ja toivovat täällä asianomaiset, että me suomalaiset olisimme niin rikkaasti ja monipuolisesti edustettuna kuin suinkin. Myös senkin vuoksi olisi suotavaa että sinne lähetämme, ettei Wenäläisillä sitten olisi syytä syyttää meitä separatismista, jos tulemme lähettämään suuren kokoelman suom. taidetta ensi vuoden näyttelyyn Tukholmassa, niin kuin arvatenkin teemme. Sitä paitsi tulee N. Novgorodissa kruunauksen jälkeen käymään paljon ulkolaisia, että siis ei yleisö tule olemaan puhtaasti venäläinen. Lähetä nyt, ei maksa mitään, joitakin vanhoja töitä ja sitten esim. se mikä sinulta Turussa jäi myymättä. Voithan ilmoittaa joitakin teoksia Turusta, jos tulevat myydyksi siellä, niin hyvä, mutta jos ei niin menevät N. Novgorodiin. Kyllä me täällä aiomme lähettää joka mies.
Edelfelt on ollut täällä Helsingissä pääsiäisviikon ajat mukanaan 3 kpl Keisarin muotokuvaa. Yksi on hänen studionsa Yliopiston muotokuvaa varten, toinen Keisarin itsensä tilaama ja kolmas kopio Repinin Keisari-muotokuvasta. Näistä kolmesta Repinin tekemä muotokuva, E:n kopiosta päättäen, on huonoin ja rumin, minusta oikein huono Repinin työksi, ei kuulu olevan näköinenkään. Paras on järjestyksessä 2:nen muotokuva, Keisarin tilaama, se on mainio, E:n parhaita muotokuvia, ajatteles! Keisari on hyvin laiha ja laupiaan näköinen. Tusinakuvista päättäen ei luulisi samaksi ihmiseksi. Repin sanoi nähdessään E:n maalaaman muotokuvan K:sta, onhan tuo hyvä, mutta te olette tehneet hänestä tsunotsin, toisin sanoen hän oli sivistyneen ihmisen näköinen eikä minkään prostoi partaniekan näköinen.
Sparre lähtee viikon päästä Hollantiin ja Pariisiin. Gallén on tehnyt äitinsä muotokuvan, vallan mainion, jonka hän on lähettänyt Berliiniin, vielä värillisiä puupiirroksia. Minulla on edessä hirveän ikävä työ, tuo pieni rakuuna-taulu, pitää lähteä sitä varten Lappeenrantaan. Sanomissa seisoi niin muhkeasti, että minulle on annettu tehtäväksi ”suurehko sotataulu”; minä en ole pitkään aikaan suuttunut niin kovin kuin tuon luin. Taulu tulee olemaan 35 cm. neliöön, siis melkein kirjan kokoinen. Waikea se työ tulee olemaan. Minun oli aikomus tehdä talvikuva siitä, mutta se ilo jo mennyt ohitse.
Terveiset Maijallesi ja taputa puolestani poikasi pyöreintä puolta. Veljesi
Väinö B.
&&&
Sanomalehti Uusi Suomi havahtui 1927 huoleen suomalaisten taiteilijoiden toimeentulosta. Väinö Blomstedtilta tilattiin puheenvuoro: ”Saadaksemme tähän asiaan valaistusta taiteilijain taholta, olemme kääntyneet taiteilija Väinö Blomstedtin puoleen.” 29.12.1929 julkaistu juttu otsikoitu
SUOMEN TAITEESSA ON PALJON KANAVOIMATONTA VOIMAA, JOKA ON SAATAVA OIKEAAN UOMAAN.
”Täytyy huomauttaa taiteemme vaikeasta asemasta. Se ei saa läheskään sellaista huomiota osakseen kuin suurten sivistysmaiden taide-elämä. Taiteilijamme joutuvat elämään olosuhteissa, jotka eivät ole heidän kehitykselleen eduksi. He saavat alusta alkaen kärsiä kurjuutta ja monet lahjakkaatkin taiteilijat harmaista oloista, kaukaa maaseudulta ja kaupunkien laitaosilta lähteneinä eivät koskaan pääse irtaantumaan siitä synkeästä ilmapiiristä, jossa ovat kasvaneet.
”Suomen taiteessa on paljon raakaa ja kanavoimatonta voimaa, joka pitäisi ohjata oikeisiin uomiin. Taiteilijoillemme olisi varattava tilaisuus itsensä kehittämiseen ja heitä varten olisi saatava sellainen koulutus, joka heille sopii. Meillä ei olla taiteellisessa mielessä valveilla. Tunnemaailma on kyllä rikas ja vaihteleva, mutta muotoaisti on heikko ja mielikuvitus usein hapuileva.
”Mutta mitä voitaisiin tässä asiassa tehdä, kysyttäneen. Paitsi koulutusta, olisi taiteilijoillemme annettava riittävästi työtä. Valtion olisi ryhdyttävä voimaperäisemmin tukemaan taiteilijain pyrkimyksiä ja sen tulisi, kuten kaupunkien ja yksityistenkin, runsaammassa määrin kuin tähän saakka hankkia taideteoksia. Samalla kun täten autettaisiin taiteilijoitamme eteenpäin, samalla tehtäisiin heidän elinehtonsa paremmiksi. Yksi mahdollisuus olisi, että valtio ryhtyisi taideteoksin somistamaan lähetystöjämme ulkomailla. Ruotsi, Tanska ja Norja, samoin kuin Saksakin, tekevät tässä suhteessa suuria uhrauksia. Tällaiseen tarkoitukseen käytetyt varat eivät suinkaan kuluisi hukkaan, sillä niiden avulla tehtäisiin arvaamatonta propagandaa maamme hyväksi. Ulkomailla opittaisiin näkemään, että me saamme jotain aikaan muillakin aloilla kuin urheilussa. Tähän tarkoitukseen voisi esim. Opetusministeriö varata määräsumman, joka käytettäisiin maatamme kuvaavien taideteosten hankintaan.
”Ulkomaisissa näyttelyissä olisi taiteemme oltava voimakkaammin ja paremmin edustettuna kuin tähän saakka. Kun meillä tähän tarkoitukseen varataan n. 100.000 mk., käytetään naapurimaassa Ruotsissa paljon suuremmat summat vastaavaan tarkoitukseen. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Ruotsi asetti Pariisin kansainväliseen taideteollisuusnäyttelyn osanottoa varten käytettäväksi 300.000 kruunua. Samalla lähetettiin sinne monta asiantuntijaa tekemään näyttelyä varten propagandaa. Miten oli meidän osanottomme laita? Olihan suomalaisia töitä näytteillä, mutta kukaan ei ollut maamme etuja valvomassa ja niinpä kävikin, että yksi Sali, joka oli alun perin Suomea varten varattu, joutuikin Ruotsille.
”Taiteilijain työskentelymahdollisuudet ovat myös meillä perin rajoitetut. Ateljeerit ovat pieniä, jos niitä lainkaan on olemassakaan, ainekset puuttuvat jne. Ulkomailla on taiteilijoita tässäkin suhteessa autettu eteenpäin. Mm. Brysselissä ja Berliinissä on kunta rakennuttanut taiteilijoita varten huoneistoja, jotka se luovuttaa taiteilijain käyttöön.
”Nuoren taiteilijan on meillä erinomaisen vaikeata päästä kosketuksiin sellaisen yleisön kanssa, jolla on varaa hankkia taideteoksia. Kenties tämä valitettava asiantila paranee nyt, kun Taidehalli saadaan valmiiksi. Se lähentäköön taiteilijoita ja yleisöä.
”Meidän taiteemme on kaikkein rehellisintä, kuulee ulkomaalaisten usein sanovan. Siinä on voimaa, jonka on annettava kehittyä oikeaan suuntaan ja hyvissä oloissa. Valtion ja kuntien on entistä enemmän tuettava taiteilijoita ja tilattava heidän töitään. Aluksi tyydyttäköön vähempään, mutta sitten on yhä suurisuuntaisempiakin tilauksia tehtävä. Meidän on itse kyettävä järjestämään ulkomaille rahallisin uhrauksinkin näyttelyitä. Meidän on näytettävä, että täälläkin tehdään työtä taiteen alalla.”
&&&
Väinö Blomstedtin
75-vuotishaastattelu 1. 4. 1946, haastattelijana Hertta Tirranen
VÄINÖ BLOMSTEDTIA TAPAAMASSA
Harva maalari on käytellyt sivellintä hyvän aikaa yli puolen vuosisadan. Yksi niitä harvoja on Väinö Blomstedt, jonka maalaustelineellä kävijä yhä vieläkin näkee jonkin tekeillä olevan maalauksen. Tällä kertaa on telineellä talvimaisema, tuota Blomstedtille ominaista romanttisesti koristeellista tyyliä, johon hän jo aivan nuorena päätyi maalattuaan aluksi naturalistisia kansankuvauksia. Maiseman rinnalla ovat muotokuvat olleet hänen tuotantonsa tärkeimpänä puolena.
”Isäni tahtoi kylläkin minun lukevan lakia”, taiteilija kertoo. ”Mutta eihän siitä mitään tullut. Piirtelin kuvia luentovihkoihin ja aloitin ensimmäisenä ylioppilasvuotenani, 17-vuotiaana, taideopinnotkin.”
Kaksikymmenvuotiaana v. 1891 hän sai teoksiaan ensi kertaa julkisesti näytteille.
”Ette voi kuvitella, miten ihanaa oli olla nuori maalari siihen aikaan. Edelfelt kannusti meitä nuorimpia ja yleisön innostus oli ennennäkemätön.”
Blomstedt ei kerro, että hänen tässä ja varsinkin seuraavissa näyttelyissä olleet teoksensa saivat arvostelijoidenkin taholta sensaatiomaisen innostuneen vastaanoton, sen tiedon olemme hankkineet muualta.
Ensimmäisen näyttelyssä esiintymisen onnistuttua nuori Blomstedt pääsi Pariisiin, matkatoverinaan Pekka Halonen. Toverukset opiskelivat pohjoismaalaisten suosimassa Académie Julianissa, toisella Pariisin matkallaan he taas menivät Gauguinin, koristeellisista Etelämeren maalauksistaan tunnetun ranskalaisen maalarin oppilaiksi. Ranska onkin sitten jäänyt Väinö Blomstedtin suureksi rakkaudeksi ja kaikkiaan hän kertoo käyneensä siellä lähes parikymmentä kertaa. Häämatkansa hän teki Italiaan ja on muutenkin matkustellut paljon eri maissa. Espanjassa, vähän ennen sisällissodan puhkeamista, oli käydä huonosti.
”Viranomaiset eivät uskoneet, että matkustin omalla passillani. Väittivät, että olin liian nuoren näköinen sen omistajaksi, ja niin minut olisi vangittu venäläisenä vakoojana, ellen olisi päässyt hyppäämään junasta ilman matkatavaroitani ja paennut hyvin kiireesti Ranskaan.”
Puhe kääntyi taas unohtumattomaan 1890-lukuun. Taiteilija Blomstedtilla oli jonkin aikaa ateljee professori J.W. Söderhjelmin huvilassa, Kaivopuistossa, ja tunnetun humanistin talossa eletty aika kuuluu hänen elämänsä muistorikkaimpiin kausiin. Siellä kävivät skandinaavialaiset kuuluisuudet aina Brandesista Selma Lagerlöfiin, jonka pöytäkaveriksi nuori Blomstedt joutui saadakseen todeta, että ihailtu kirjailija oli ikävä ja jäykkä. Söderhjelm olikin sanonut ennen päivälliskutsuja, ettei itse missään nimessä olisi jaksanut seurustella neiti Lagerlöfin kanssa koko aterian aikaa.
4.1899 Väinö Blomstedt meni naimisiin ja aloitti pian sen jälkeen pitkäaikaisen opettajan toimintansa – hän on opettanut sekä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa että Helsingin Yliopiston piirustussalissa. Niihin aikoihin hän rakensi itselleen oman talon, huvilan lähelle Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen kuuluisaa Hvitträskin asumusta. Nykyisin johtuu usein mieleen varsinkin huvilan valtavamittainen ateljee, ja ymmärrämme hyvin, että sen muisteleminen saattaa tehdä taiteilijan kaihoisaksi. Hän ottaa nimittäin haastattelijat ja muut vieraansa vastaan huoneessa, joka on sekä ateljee, kirjasto, salonki settä ruokasali. Vuokralautakunta on työntänyt täyteen vuokralaisia tyylikkään kodin, jota koristaa joukko talon isännän piirtämiä huonekaluja.
Marjut Popelka:
Sitruunapöydän säkenöivä seuramies
Helsingin maineikkaaseen ravintola Kämpiin syntyi Pariisin ja Lontoon tapaan veljespiirejä, joissa kunnianhimoisia miehiä kokoontui syömään ja keskustelemaan. Yksi 1910-luvulla Kämpiin syntyneistä kantapöydistä oli Citronbordet, jonka ääressä 1911 leskeksi jäänyt Väinö Blomstedt viihtyi vuosikymmeniä. Kantapöydässä ei puitu ammattiasioita vaan seurustelun tuli sujua leppoisasti ja huumorin merkeissä.
”Yritimme pysyä mukana kun Uggla ja Blomman vilkkaasti elehtien esittivät mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välillä, enemmän tai vähemmän osuvia ajatuksia musiikista, maalaustaiteesta, kuvanveistosta, kielitieteestä, politiikasta, erotiikasta ja näyttämötaiteesta – unohtamatta seurapiirijuoruja ja pikantteja pikkujuttuja julkisuuden henkilöiden elämästä”, kuvailee musiikkikustantaja Axel E. Lindgren laamanni John Ugglan ja Väinö Blomstedtin säkenöivää vuoropuhelua. (Kirje Eero Järnefeltille marraskuussa 1925).
Sitruunapöydän jäsenet edustivat yhteiskunnan eri aloja. Alkuvuosien vakiokaartia olivat mm. professori Ali Krogius, hovioikeudenneuvos William Forsman, laamanni John Uggla ja vapaaherra Eskil Palmén; taiteilijoista Väinö Blomstedt ja Eero Järnefelt, merenkulkuneuvos Axel Lindberg, toimittaja Arthur Frenckell, liikemies ja taiteen suosija Victor Hoving sekä geologit Victor A. Hackman ja Benjamin Frosterus – silloin laajalti tunnettuja nimiä.
Sitruunapöydän kokoontumisista on laadittu pöytäkirjoja, joiden sisältö kertoo hersyilevästä huumorista. Jäsenillä oli omat roolinsa, oli puheenjohtaja, seremoniamestari jne. Väinö Blomstedt oli seurueen ”ordenshärolden” eli airut, joka soitti trumpetilla fanfaarin aina tilanteen mukaan. Musikaalinen Blomstedt ei puhallellut pelkkiä fanfaareita. Kun sitruunapöydän joulujuhlaa vietettiin Kämpissä 18. joulukuuta 1929, kuultiin ”Blommerus Mårillon” soittavan trumpetilla melkoisen repertuaarin, mm. ”Die Macht am Wein”, ”Skänk i dubbel tår på tand”, ”Suomen poika pyllyllänsä”, ”Så långsamt fan tar sitt parti” ja ”Hur svenskarna ta sup engång”.
Ei olekaan ihme, että Väinö Blomstedt maalasi vuosien varrella muotokuvan lähes paristakymmenestä yhteiskunnallisesti merkittävästä henkilöstä. Parhaimpina töinä mainitaan muotokuvat professori Akseli Koskimiehestä (1934), pankinjohtaja Alexander Freystä (1936) ja maisteri Yrjö Harviasta (1938).
Muistoja, muistikuvia
Toista maata
Siiri Sivénin (1971-1948), Väinö B:n serkun, muistelmista:
Hanna-tädillä (Väinö B:n äidillä) oli erinomainen kauneuden aisti ja hän oli ensiluokkainen räätäli, joka melkein aina itse korjaili miehensä ja poikiensa vaatteet. Muistan kuinka kerran nauroimme makeasti. Väinö oli juuri palannut ensimmäiseltä Pariisin matkaltaan ylpeänä tavattoman leveistä taiteilijanhousuistaan. Hanna-tädin niin kuin meidän muittenkin oli pakko ihailla niitä, mutta salaa Hanna-täti ne kavensi, muistaakseni monta eri kertaa. Väinö ei huomannut mitään, vaan kulki edelleen siinä onnellisessa harhaluulossa, että ne olivat maailman leveimmät pariisilaistyyliset housut.
Väinö Blomstedt on ollut pojista melkein ainoa todellinen ystäväni koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, jona hän osoitti taipumuksiaan piirustukseen. Nepäs hänen aikaansaannoksensa olivatkin toista kuin meidän muitten lasten jäykät koukerot. Ja minä, joka pienestä pitäen olen jumaloinut taiteilijoita, seurasin hänen edistymistään, tahtoisin sanoa henkeäni pidättäen. Niin kauas kuin muistan, hän uneksi tulevansa taiteilijaksi. Hanna-täti sitä myöskin toivoi kaikesta sydämestään. Ja tukea noihin tulevaisuuden unelmiin saivat Hanna-tädin sukulaiselta Karl August Tawaststjernalta, joka kirjoitti kiittävät arvostelut esim. hänen ensimmäisestä Ateneumiin otetusta taulustansa, oliko tuo kalastajaukko vai puukolla vuoleva ukko, en muista enää. Alfred-setä sentään piti järkevämpänä että Väinö ensin ottaisi juridiset tutkinnot valmistuakseen virkamieheksi ja pitäisi taiteensa sivutehtävänä. Mutta juridiikka maistui puulle, Väinö ei jaksanut sitä kauan pureskella. (Alfred-setä myöhemmin katuikin kuolinvuoteellaan sitä, että oli tahtonut pakottaa poikansa tähän hänelle vastenmieliseen opiskeluun.)
Iloinen ja laiska
Lennart Blomstedtin (1882-1968), Väinö B:n veljen, muistelmista:
På några av konstnärernas höstutställningar hade Väinö en rätt anmärkningsvärd framgång, men han infriade icke de löften han gav, ty han kanske saknade ihärdighet, flit och äregirighet. Man kan kanske säga om honom: han var lat och glad. Väinö presterade en mängd högklassiga porträtt och landskap men han ställde ingenting ut på åratal. Detta var till stor skada för honom, men år 1943 samlade han sig till en separatutställning hos Hörnhammer. Detta efter uppmaning och påtryckning från många håll. Framgången var välförtjänt och han fick ny luft under vingarna.
Kiivas
Ote Hugo Simbergin (1873-1917) elämäkerrasta, kirj. Helena Ruuska, WSOY 2018
Toukokuisessa kokouksessa 1907 Hugo nimitetään Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun maalariluokan opettajaksi. Maalariateljeessa hän opettaa vuosikausia yhdessä taidemaalari Väinö Blomstedtin kanssa. (…) Hugo Simberg opetti rauhallisesti. Sen sijaan hänen ollessaan Amerikassa temperamenttinen Väinö Blomstedt riitautui opiskelijoiden, koska oli arvostellut heitä kovaäänisesti. Kaikki eivät kestäneet kritiikkiä, vaan lähtivät maalaussalista niskojaan nakellen.
Paul Gauguinin oppilasVäinö B:n muistokirjoituksesta ”Gauguin”
Undertecknad, som jämte Pekka Halonen förra delen av året 1894 i Paris var hans elev, bevarar i livlig minne hans originella personlighet. Mer än anspråklös var hans yttre habitus. I helg och söken gick han och slet på sina gamla stickade sjömanströjor, i unga år hade han nämligen tjänat först vid handels- och sedan vid krigsmarinen. En gammal sjömansmössa med tofs på kullen var hans vanliga huvudbonad, och var det ruskigt axlade han en bretagnsk fåraherdes enkla kappa. Värdig och utan pose i sitt sätt besatt han ej den bullrande galliska livligheten utan hade fastmer något av nordbons eller orientalens lugn i sitt väsen eller kanske det, när allt går omkring, endast var sjömanslugnet som följde honom livet igenom. Det var väl även detta samma lugn, som lät honom före varje mål helt obemärkt kasta i sig ett halvt dricksglas torr absint. Under ett halvt år har jag dagligen sett honom begå gärningen i det lilla cremeriet hos Madame Charlotte vid en bigata i Montparnasse, där Gauguin jämte en liten internationell kundkrets av konstnärer intog sina måltider. (…) Liksom för så många andra erhöll hans konstnärsgärning sitt erkännande och sin slutliga uppskattning sedan det för Gauguins eget vidkommande var för sent.
Kuva: Fyris-joki, 1912
ölyvärimaalaus, 116 x 130 cm
talletus / Kansallisgalleria
Lyhyt elämäkerta pääkohdittain
1871-73. Väinö Alfred Blomstedt syntyy 1.4. 1871 Savonlinnassa. Perhe muutti Helsinkiin, Väinö parin vuoden ikäinen.
1888.Ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta. Kirjoittautui yliopistoon Lainopilliseen Tiedekuntaan. Aloitti opinnot Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa. – Venäjän keisarina Aleksanteri III.
1889.Opiskeli Gunnar Berndtsonin ateljeessa vuoteen 1891.
1890. Aloitti öljyväreillä maalaamisen. Jokimaisema Pinjaisissa.
1891. Ensimmäinen opintomatka Pariisiin. Opiskeli Académie Julianissa mm. Pekka Halosen kanssa. Osallistui kotimaassa Suomen taiteilijain näyttelyyn viidellä maalauksella ja neljällä öljyväriharjoitelmalla.
1892. Perhe vietti kesän Lohjalla. Maalasi siellä Lepänkuorijan. Samana vuonna myös Jokimaisema jossa kaksi ruuhta, Yliveden aikaan ja Nälkävuoden näkijä.
1893. Kuvituksia Suomi 19. vuosisadalla -teokseen. Kierteli kesäkuussa Sääksmäen seutuvilla Emil Wikströmin kanssa ja maalasi todennäköisesti seuraavat työt: Rautunselkä, Saaren järvi, Pohjantuuli, joilla osallistui Suomen taiteilijain syysnäyttelyyn. Näyttelyssä olivat lisäksi työt: Ananias kalastaja ja Kuuraa. Maalasi samana vuonna Veljeni , Talviauringon, Talviharjoitelman, Kävelyllä puistossa sekä Näköalapaikalla. Dukaattikilpailun II palkinto sekä maisematyöllä Valtion matkastipendi. Lähti Pariisiin marraskuussa.
1894. Pariisi; tutustui symbolismiin ja opiskeli yhdessä Pekka Halosen kanssa Paul Gauguinin johdolla. Ystävystyi ruotsalaisen taidemaalari Olof Sager-Nelsonin ja Ivan Augelin kanssa. Palasi Suomeen kesäkuussa. Perheen kesänviettoa Hiidenveden rannalla. Vierailuja Olkkalan kartanossa, josta useita töitä, mm. Kevätmaisema Olkkalanjoen varrelta. Töitä Suomen taiteilijain syysnäyttelyssä: Bourg-la-Reinen hautausmaa, Mustapukuinen nainen (Mathilda af Hällstömin muotokuva), Ahvenanmaalta, Kuutamo ja Rantataloja. Kuvituksia Nuori Suomi -joulualbumiin. – Venäjän keisarina Nikolai II.
1895. Kesäviettoa Vihdissä. Töitä esillä Suomen taiteilijain syysnäyttelyssä, mm: Puistokuva ja Erämaan järvi. Muita saman vuoden lehtikirjoituksissa mainittuja töitä: Syyssumua, Talvinen kuutamo, Kuutamoyö, Välimeren rannalla, Katukuva Meudonista, Puro, Talvikuva Karjalasta.
1896. Kaksi Kalevala-aiheista seinämaalausta: Sammon taonta ja Sammon ryöstö (valmistuivat 1897). Muita maalauksia: Antti Ahlström kuolinvuoteella, Järvimaisema, Rakuunoita tiedustelulla, Ensilumi, Talvipäivä.
1897. Maaliskuussa näytteillä Turussa: Jään reunalla ja Ensilumi. Taiteilijaseuran kevätnäyttelyssä. Valtion opintoapuraha. . Toukokuussa Italiaan Pekka Halosen kanssa: Rooma, Firenze, Venetsia, sieltä Münchenin kautta Pariisiin. Töitä Taiteilijaseuran syysnäyttelyssä: Francesca, Kullervo, Myötätuuli, Kesäyö, Luxembourgin puistossa ja Täyskuu. Samana vuonna Jousimies ja Poikia ongella.
1898. Osallistui tammikuussa yhdeksän muun suomalaistaiteilijan kanssa Djagilevin järjestämään näyttelyyn Pietarissa. Blomstedtilta näytteillä Kullervo, Francesca, Pieni talvimaisema, Metsätähti, Syysyö, Hautausmaa, Elokuun yö, Täyskuu, Sateen jälkeen, Talviaurinkoa ja Vanha melodia. Suomen edustajana Tukholman ja Münchenin kansainvälisissä näyttelyissä. Kihlautui Gertrud Saelanin kanssa. Maalaus: Auringonlasku. Lokakuussa Taiteilijoiden näyttelyssä: Jousimies, Talvimaisema, Poikia ongella, Talviaurinko ja Kuuraa. – Bobrikov kenraalikuvenööriksi Suomessa.
1899. Helmikuussa Pietarissa järjestetyssä kansainvälisessä taidenäyttelyssä yhdessä Edelfeltin, Gallénin ja Järnefeltin kanssa. Toukokuussa Elias Lönnrotin patsaskilpailun juryssa. Osallistui Taideyhdistyksen kevätnäyttelyyn. Avioitui kesällä Gertrud Saelanin kanssa. Muotokuva: Vaimoni. Taiteilijoiden näyttelyssä lokakuussa esillä kaksi muotokuvaa (ilmeisesti vaimosta ja anopista, rouva Naemi Saelanista), Maisema Savosta, Talvimaisema ja Gloria in excelsis (piirustus). Ilmoitti ottavansa vastaan Louis Sparren esittämän toimen Suomen Käsityön Ystävät ry:ssä palattuaan häämatkalta Italiaan: Napoli, Rooma, Firenze, Venetsia. Etsaus: Kanavakuva Venetsiasta. – Helmikuun manifesti.
1900. Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa kolme seinäpannoota. Taide-osastolla työt: Madame S., Talvimaisema, Kesäyö ja Talviaurinkoa. Aviopari Pariisissa. Pronssimitali maailmannäyttelystä. Aloitti syyskuussa työnsä Suomen Käsityön Ystävien neuvonantajana. Maalauksia: Kuutamoyö Välimeren rannalla, Unet ovat unia, Hiihtäviä poikia, Olavinlinna, Sisäjärvi lumisine rantoineen.
1901. Suunnitteli SKY:ssa kuvakudoksia, ryijyjä ja muita tekstiilimalleja. Suomen taiteilijain näyttelyssä kahdella muoto-kuvalla ja yhdellä maisemamaalauksella. Rakennutti yhdessä appensa Thiodolf Saelanin kanssa kaksi kansallisromanttista tyyliä edustavaa huvilaa (Båstad I ja Båstad II) Hvitträskin rannalle, Gesellius-Lindgren-Saarisen Hvitträsk-ateljeen pohjoispuolelle. Akvarelleja: Metsä, Vesuvius. Öljyvärimaalaus: Koivumetsä talvella. – Asevelvollisuuslaki.
1902. Nimitettiin opettajaksi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun.
1903. Kuvituksia Söderström & Co:n pohjoismaisessa Uudessa Testamentissa. Maalauksia: Talvimaisema, Maisema Etelästä, Kevättalvi, Metsikkö. Muotokuva Eva Saelanista.
1904. Suomen taiteilijain näyttelyyssä: Mustapukuinen nainen, Talvimaisema ja Koivuja. Tekee lähellä Viipuria sijaitsevaan Max Neuschellerin rakennuttamaan Suur-Merijoen kartanoon töitä: Tuonelan joutsen-freskon, feenikslintugobeliinin ja auringon-laskua esittävän temperamaalauksen. Maalasi kankaalle kaksi seinämaalausta musiikkikauppias Robert Westerlundin Hvittorp-huvilaan Kirkkonummella (Kalastava pyhimys ja Hirvi koivikossa; työt poistettu 1940-luvulla). Muita maalauksia: Lumisia puita, Joulukuun talvi, Talvimaisema, Puistokäytävä, Puutarhan portti. – Venäjän-Japanin sota alkaa. Schauman murhaa Bobrikovin.
1905. Kuvitti Pienen sienikirjan. Matkusti Tanskaan ja Saksaan. Suomen Taiteilijain näyttelyssä: Lybeck, Maisema Meudonista ja kuvakudos itämaan tietäjistä. – Suurlakko Venäjällä ja Suomessa.
1906. Mukana Budapestin ja Zürichin näyttelyissä.
1907. Johtavana opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (aina 1918 asti). Opettajana Taideteollisessa Keskuskoulussa (v. 1917 asti). Kuvituksia Topeliuksen teokseen Lukemisia lapsille. Opetustauluja: Olavinlinna, Ensimmäinen ristiretki. Maalauksia: Talvinen kuutamo.
1908. Näyttely Pariisissa. Maalauksia: Kalastajalla on yleisö, Purjeet kuivumassa ja Jaaloja satamassa. Etsaus: Purjealukset.
1909. Valittiin Taideteollisen Yhdistyksen johtokunnan jäseneksi.
1910. Uusimpressionistinen kausi: Kesäpäivä meren rannalla (Hanko), Fyris-joki (Uppsalan ympäristö), Björkbodan ruukki, Koski- ja mylly (Kauttualta). Myös Koskimaisema Noormarkusta, Kesäsunnuntai puistossa ja Vedessä leikkiviä lapsia. Alttaritaulu: Kristus kutsuu Andeaan ja Simon Pietarin.
1911. Vaimo Gertrud Blomstedt kuoli 1.8. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Joulukuussa VB osallistui Viipurin Taiteenystävät ry:n näyttelyyn, esillä Kanava Dortdrechtista ja Kanava Amsterdamista. Maalauksia: Tervaveneitä, Fagervik, Kevättunnelma.
1912. Valitaan Suomen Taiteilijayhdistyksen (STY) johtokunnan jäseneksi. Maalaa appensa professori Thiodolf Saelanin muotokuvan. Fyris-joki esillä Galleria Hörhammerissa. Suunnittelee ”Jänis ja orava”-joulumerkin, jota myydään tuberkuloosia sairastavien lasten hyväksi. Viivasyövytyksiä: Laivan keulakuva, Purjelaivoja satamassa.
1913. Tukholman Baltia-näyttelyssä sekä Viipurin Taiteenystävien näyttelyssä.
1914: Suomen Taiteilijain syysnäyttelyssä esillä mm. Satamakuva Venetsiasta ja Jaaloja satamassa. – Ensimmäinen maailmansota alkaa. Suomessa elintarvikepula.
1915. Turun Taideyhdistyksen kevät-näyttelyssä: grafiikkaa ja puuleikkauksia.
1916. Muotokuvia. Maalauksia: Sadekuuro Välimerellä, Vanha mänty, Tallin edessä ja Luoto.
1917-18: Vanha mänty. – Venäjän vallankumous, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota.
1919: Kevätalven tunnelmaa Hvitträskissä, Interiööri Hvittorpista, Hvittorpin länsipääty, Vanha mänty, Kartanon puisto, Syyssiivous Naantalin kirkolla ja Silakkamarkkinat Helsingissä.
1921. Matkusti Etelä-Ranskaan. Maalauksia: Nizza, Marseillesin satamasta sekä La Redonnen viadukti (valmistui 1922), Näkymä Tervakoskelta sekä Tukinuittajat..
1922. Ahvenanmaalla: Maisema Jumalvikista sekä Saltvikin kirkko. Kesä Etelä-Ranskassa. Viadukti. Suomen Taideakatemian elinikäiseksi jäseneksi Werner Thomén kanssa. – Ahvenanmaalle itsehallinto.
1923. Julkaisee Taiteilijaseuran joulualbumissa esseen Paul Gauguinista.
1924. Osallistuu Taiteilijaseuran juhlanäyttelyyn, esillä mm. Francesca. Uusia maalauksia: Aurinkoinen talvipäivä saaristossa, Takapiha Tammisaaressa ja Hangon kylpyrannikko.
1925. Tanskassa: maalaus Helsingörin satamasta. Muotokuvia.
1926. Maalauksia: Hangon rantakallioilta, Diana ja nymfi. On mukana Edelfelt-patsastoimikunnassa. Muotokuvia.
1927. Osallistuu huhtikuussa Suomen valtuuskunnassa Leipzigin kansainväliseen kirjankuvituksen näyttelyyn. Vastaanottaa lokakuussa Ranskan Kunnialegioonan ansiomerkin. Maalauksia: Merimaisema ja Fagervikista.
1928. Maalaus Helsingin satamasta.
1929. Mukana Tukholman nykytaiteen näyttelyssä helmikuussa 1929.
1930. Oulaisten kirkon alttaritaulu. Vesikärryt kuutamolla. Muotokuvia.
1931. Opetusta. Härkäpään tuulimylly.
1932. Muotokuva Armas Lindgrenistä. Espanjan matka, San Sebastian.
1933. Iso kivi. Mukana Taideakatemian näyttelyssä. – Hitler Saksan valtakunnan-kansleriksi.
1934. Muotokuvat Akseli Koskimiehestä ja Harald Herlinistä. Maalaus Sarvisalosta: Kehrääjä.
1935. Osallistuu maaliskuussa Messuhallissa Kalevala-juhlanäyttelyyn, esillä Kullervo.
1936. Matka Espanjaan kesällä 1936. Pidätetään venäläiseksi vakoojaksi epäiltynä, mutta pääsee vapaaksi. Maalauksia: Ulkorakennuksia Inkoossa ja Pieni puutarha. – Espanjan sisällissota alkaa.
1937. Muotokuvia. Mukana Milanon ja Rooman Suomen taiteen näyttelyissä. Maalauksia: Inkoon kylä.
1939. Helsingin Säästöpankille maalattu seinäpannoo Helsingin kauppatorin silakkajaalat. – Saksa ja Neuvostoliitto solmivat salaisen sopimuksen. Toinen maailmansota alkaa.
1941. Maisemakuvia: Merimaisema Hangosta ja Kesämökki. – Jatkosota. Pearl Harbor.
1943. Pitää lokakuussa Hörhammerilla retrospektiivisen yksityisnäyttelyn.
1944: Maalauksia: Maisema Italiasta ja Hangosta. – Suomen erillisrauha. Lapin sota.
1945: Tahitifantasia.
1947: Kuolee 2. helmikuuta.
google4c2e16a2343e6b67.html
§§§
Väinö Blomstedti kirje ”Minun poikiani ovat minun tauluni”
Pekka Haloselle 2.3.1896
Veli hyvä!
Kiitos kirjeestäsi! Minä suoraan sanoen en ole joutanut kirjoittaa Sinulle. Koita nyt uskoa se todeksi. Minä olen ollut hälläpyöränä koko mies 4 kuukautta, mutta olen nyt ottanut pääsisäislupaa itselleni ja laittanut ruosteisen kirjoituspännäni siihen kuntoon että sillä paperille voi piirtää sanan vanhalle kampaveljelleni. Sanon sinua vanhaksi kun huhusta päättäen äskettäin olet ylennetty isän arvoon ja ammattiin, toisin sanoen olet pyöreän poikapallukan onnellinen isä, siis paljoa minusta edellä. Pyydän esiinkantaa onnentoivotukseni yllämainitun poikasi syntymän johdosta. Hän tietysti maalaa jo, mutta taitaa olla hiukan yksiväristä, vai kuinka? Täällä minun serkkuni Siiri Blomstedt, naimisissa Sivénin kanssa, on myös kuukaus sitten ”edeskatsottu poikaperillisen kanssa”. Merkillistä täällä Kaivopuistossa asuu niin paljon vastanainutta väkeä, että täällä ristiäisiä tuhkatiheään.
Lähden nyt kertomaan Helsingin uutisia ja kuulumisia. Niin kuin yllä mainitusta käy selväksi, niin minulla ei vielä ole minkäänlaista poikaa. Minun poikiani ovat minun tauluni; valmiita on 5, jotka ovat Turun näyttelyssä, yksi pieni muotokuva, neljä erinkaltaista maisemaa, niistä ainoastaan yksi talvimaisema. Kotona on tekeillä kaksi muotokuvaa ja dekoratiivinen panneau S. Wuorion tilaama. Sitä paitsi on paljon piirustuksia Taiteilijaseuran joululehtiä varten. Ole rauhallinen, kyllä sinun päällesi niitä piirustuksia vielä tulee satelemaan. Minä teen kansilehden. ”Tills vidare” ei minulla ole minkäänlaista ideaa vielä. Kyllä sinä sentään olet onnellinen siellä maalla kun pääset säilyyn kaikista juoksuista ja puuhista, tuhannensorttisista. Kuulehan, ennen 15 päivää tätä kuuta tulisi ilmoittaa Nischini-Novgorodin näyttelyyn lähetettäväksi; teokset on jätetettävä Taiteilijaseuran haltuun viimeistään 1. p. toukokuuta. Meillähän suomalaisilla tulee olemaan oma paviljonki taidettamme varten, ja toivovat täällä asianomaiset, että me suomalaiset olisimme niin rikkaasti ja monipuolisesti edustettuna kuin suinkin. Myös senkin vuoksi olisi suotavaa että sinne lähetämme, ettei Wenäläisillä sitten olisi syytä syyttää meitä separatismista, jos tulemme lähettämään suuren kokoelman suom. taidetta ensi vuoden näyttelyyn Tukholmassa, niin kuin arvatenkin teemme. Sitä paitsi tulee N. Novgorodissa kruunauksen jälkeen käymään paljon ulkolaisia, että siis ei yleisö tule olemaan puhtaasti venäläinen. Lähetä nyt, ei maksa mitään, joitakin vanhoja töitä ja sitten esim. se mikä sinulta Turussa jäi myymättä. Voithan ilmoittaa joitakin teoksia Turusta, jos tulevat myydyksi siellä, niin hyvä, mutta jos ei niin menevät N. Novgorodiin. Kyllä me täällä aiomme lähettää joka mies.
Edelfelt on ollut täällä Helsingissä pääsiäisviikon ajat mukanaan 3 kpl Keisarin muotokuvaa. Yksi on hänen studionsa Yliopiston muotokuvaa varten, toinen Keisarin itsensä tilaama ja kolmas kopio Repinin Keisari-muotokuvasta. Näistä kolmesta Repinin tekemä muotokuva, E:n kopiosta päättäen, on huonoin ja rumin, minusta oikein huono Repinin työksi, ei kuulu olevan näköinenkään. Paras on järjestyksessä 2:nen muotokuva, Keisarin tilaama, se on mainio, E:n parhaita muotokuvia, ajatteles! Keisari on hyvin laiha ja laupiaan näköinen. Tusinakuvista päättäen ei luulisi samaksi ihmiseksi. Repin sanoi nähdessään E:n maalaaman muotokuvan K:sta, onhan tuo hyvä, mutta te olette tehneet hänestä tsunotsin, toisin sanoen hän oli sivistyneen ihmisen näköinen eikä minkään prostoi partaniekan näköinen.
Sparre lähtee viikon päästä Hollantiin ja Pariisiin. Gallén on tehnyt äitinsä muotokuvan, vallan mainion, jonka hän on lähettänyt Berliiniin, vielä värillisiä puupiirroksia. Minulla on edessä hirveän ikävä työ, tuo pieni rakuuna-taulu, pitää lähteä sitä varten Lappeenrantaan. Sanomissa seisoi niin muhkeasti, että minulle on annettu tehtäväksi ”suurehko sotataulu”; minä en ole pitkään aikaan suuttunut niin kovin kuin tuon luin. Taulu tulee olemaan 35 cm. neliöön, siis melkein kirjan kokoinen. Waikea se työ tulee olemaan. Minun oli aikomus tehdä talvikuva siitä, mutta se ilo jo mennyt ohitse.
Terveiset Maijallesi ja taputa puolestani poikasi pyöreintä puolta. Veljesi
Väinö B.
&&&
Sanomalehti Uusi Suomi havahtui 1927 huoleen suomalaisten taiteilijoiden toimeentulosta. Väinö Blomstedtilta tilattiin puheenvuoro: ”Saadaksemme tähän asiaan valaistusta taiteilijain taholta, olemme kääntyneet taiteilija Väinö Blomstedtin puoleen.” 29.12.1929 julkaistu juttu otsikoitu
SUOMEN TAITEESSA ON PALJON KANAVOIMATONTA VOIMAA, JOKA ON SAATAVA OIKEAAN UOMAAN.
”Täytyy huomauttaa taiteemme vaikeasta asemasta. Se ei saa läheskään sellaista huomiota osakseen kuin suurten sivistysmaiden taide-elämä. Taiteilijamme joutuvat elämään olosuhteissa, jotka eivät ole heidän kehitykselleen eduksi. He saavat alusta alkaen kärsiä kurjuutta ja monet lahjakkaatkin taiteilijat harmaista oloista, kaukaa maaseudulta ja kaupunkien laitaosilta lähteneinä eivät koskaan pääse irtaantumaan siitä synkeästä ilmapiiristä, jossa ovat kasvaneet.
”Suomen taiteessa on paljon raakaa ja kanavoimatonta voimaa, joka pitäisi ohjata oikeisiin uomiin. Taiteilijoillemme olisi varattava tilaisuus itsensä kehittämiseen ja heitä varten olisi saatava sellainen koulutus, joka heille sopii. Meillä ei olla taiteellisessa mielessä valveilla. Tunnemaailma on kyllä rikas ja vaihteleva, mutta muotoaisti on heikko ja mielikuvitus usein hapuileva.
”Mutta mitä voitaisiin tässä asiassa tehdä, kysyttäneen. Paitsi koulutusta, olisi taiteilijoillemme annettava riittävästi työtä. Valtion olisi ryhdyttävä voimaperäisemmin tukemaan taiteilijain pyrkimyksiä ja sen tulisi, kuten kaupunkien ja yksityistenkin, runsaammassa määrin kuin tähän saakka hankkia taideteoksia. Samalla kun täten autettaisiin taiteilijoitamme eteenpäin, samalla tehtäisiin heidän elinehtonsa paremmiksi. Yksi mahdollisuus olisi, että valtio ryhtyisi taideteoksin somistamaan lähetystöjämme ulkomailla. Ruotsi, Tanska ja Norja, samoin kuin Saksakin, tekevät tässä suhteessa suuria uhrauksia. Tällaiseen tarkoitukseen käytetyt varat eivät suinkaan kuluisi hukkaan, sillä niiden avulla tehtäisiin arvaamatonta propagandaa maamme hyväksi. Ulkomailla opittaisiin näkemään, että me saamme jotain aikaan muillakin aloilla kuin urheilussa. Tähän tarkoitukseen voisi esim. Opetusministeriö varata määräsumman, joka käytettäisiin maatamme kuvaavien taideteosten hankintaan.
”Ulkomaisissa näyttelyissä olisi taiteemme oltava voimakkaammin ja paremmin edustettuna kuin tähän saakka. Kun meillä tähän tarkoitukseen varataan n. 100.000 mk., käytetään naapurimaassa Ruotsissa paljon suuremmat summat vastaavaan tarkoitukseen. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Ruotsi asetti Pariisin kansainväliseen taideteollisuusnäyttelyn osanottoa varten käytettäväksi 300.000 kruunua. Samalla lähetettiin sinne monta asiantuntijaa tekemään näyttelyä varten propagandaa. Miten oli meidän osanottomme laita? Olihan suomalaisia töitä näytteillä, mutta kukaan ei ollut maamme etuja valvomassa ja niinpä kävikin, että yksi Sali, joka oli alun perin Suomea varten varattu, joutuikin Ruotsille.
”Taiteilijain työskentelymahdollisuudet ovat myös meillä perin rajoitetut. Ateljeerit ovat pieniä, jos niitä lainkaan on olemassakaan, ainekset puuttuvat jne. Ulkomailla on taiteilijoita tässäkin suhteessa autettu eteenpäin. Mm. Brysselissä ja Berliinissä on kunta rakennuttanut taiteilijoita varten huoneistoja, jotka se luovuttaa taiteilijain käyttöön.
”Nuoren taiteilijan on meillä erinomaisen vaikeata päästä kosketuksiin sellaisen yleisön kanssa, jolla on varaa hankkia taideteoksia. Kenties tämä valitettava asiantila paranee nyt, kun Taidehalli saadaan valmiiksi. Se lähentäköön taiteilijoita ja yleisöä.
”Meidän taiteemme on kaikkein rehellisintä, kuulee ulkomaalaisten usein sanovan. Siinä on voimaa, jonka on annettava kehittyä oikeaan suuntaan ja hyvissä oloissa. Valtion ja kuntien on entistä enemmän tuettava taiteilijoita ja tilattava heidän töitään. Aluksi tyydyttäköön vähempään, mutta sitten on yhä suurisuuntaisempiakin tilauksia tehtävä. Meidän on itse kyettävä järjestämään ulkomaille rahallisin uhrauksinkin näyttelyitä. Meidän on näytettävä, että täälläkin tehdään työtä taiteen alalla.”
&&&
Väinö Blomstedtin
75-vuotishaastattelu 1. 4. 1946, haastattelijana Hertta Tirranen
VÄINÖ BLOMSTEDTIA TAPAAMASSA
Harva maalari on käytellyt sivellintä hyvän aikaa yli puolen vuosisadan. Yksi niitä harvoja on Väinö Blomstedt, jonka maalaustelineellä kävijä yhä vieläkin näkee jonkin tekeillä olevan maalauksen. Tällä kertaa on telineellä talvimaisema, tuota Blomstedtille ominaista romanttisesti koristeellista tyyliä, johon hän jo aivan nuorena päätyi maalattuaan aluksi naturalistisia kansankuvauksia. Maiseman rinnalla ovat muotokuvat olleet hänen tuotantonsa tärkeimpänä puolena.
”Isäni tahtoi kylläkin minun lukevan lakia”, taiteilija kertoo. ”Mutta eihän siitä mitään tullut. Piirtelin kuvia luentovihkoihin ja aloitin ensimmäisenä ylioppilasvuotenani, 17-vuotiaana, taideopinnotkin.”
Kaksikymmenvuotiaana v. 1891 hän sai teoksiaan ensi kertaa julkisesti näytteille.
”Ette voi kuvitella, miten ihanaa oli olla nuori maalari siihen aikaan. Edelfelt kannusti meitä nuorimpia ja yleisön innostus oli ennennäkemätön.”
Blomstedt ei kerro, että hänen tässä ja varsinkin seuraavissa näyttelyissä olleet teoksensa saivat arvostelijoidenkin taholta sensaatiomaisen innostuneen vastaanoton, sen tiedon olemme hankkineet muualta.
Ensimmäisen näyttelyssä esiintymisen onnistuttua nuori Blomstedt pääsi Pariisiin, matkatoverinaan Pekka Halonen. Toverukset opiskelivat pohjoismaalaisten suosimassa Académie Julianissa, toisella Pariisin matkallaan he taas menivät Gauguinin, koristeellisista Etelämeren maalauksistaan tunnetun ranskalaisen maalarin oppilaiksi. Ranska onkin sitten jäänyt Väinö Blomstedtin suureksi rakkaudeksi ja kaikkiaan hän kertoo käyneensä siellä lähes parikymmentä kertaa. Häämatkansa hän teki Italiaan ja on muutenkin matkustellut paljon eri maissa. Espanjassa, vähän ennen sisällissodan puhkeamista, oli käydä huonosti.
”Viranomaiset eivät uskoneet, että matkustin omalla passillani. Väittivät, että olin liian nuoren näköinen sen omistajaksi, ja niin minut olisi vangittu venäläisenä vakoojana, ellen olisi päässyt hyppäämään junasta ilman matkatavaroitani ja paennut hyvin kiireesti Ranskaan.”
Puhe kääntyi taas unohtumattomaan 1890-lukuun. Taiteilija Blomstedtilla oli jonkin aikaa ateljee professori J.W. Söderhjelmin huvilassa, Kaivopuistossa, ja tunnetun humanistin talossa eletty aika kuuluu hänen elämänsä muistorikkaimpiin kausiin. Siellä kävivät skandinaavialaiset kuuluisuudet aina Brandesista Selma Lagerlöfiin, jonka pöytäkaveriksi nuori Blomstedt joutui saadakseen todeta, että ihailtu kirjailija oli ikävä ja jäykkä. Söderhjelm olikin sanonut ennen päivälliskutsuja, ettei itse missään nimessä olisi jaksanut seurustella neiti Lagerlöfin kanssa koko aterian aikaa.
4.1899 Väinö Blomstedt meni naimisiin ja aloitti pian sen jälkeen pitkäaikaisen opettajan toimintansa – hän on opettanut sekä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa että Helsingin Yliopiston piirustussalissa. Niihin aikoihin hän rakensi itselleen oman talon, huvilan lähelle Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen kuuluisaa Hvitträskin asumusta. Nykyisin johtuu usein mieleen varsinkin huvilan valtavamittainen ateljee, ja ymmärrämme hyvin, että sen muisteleminen saattaa tehdä taiteilijan kaihoisaksi. Hän ottaa nimittäin haastattelijat ja muut vieraansa vastaan huoneessa, joka on sekä ateljee, kirjasto, salonki settä ruokasali. Vuokralautakunta on työntänyt täyteen vuokralaisia tyylikkään kodin, jota koristaa joukko talon isännän piirtämiä huonekaluja.
Marjut Popelka:
Sitruunapöydän säkenöivä seuramies
Helsingin maineikkaaseen ravintola Kämpiin syntyi Pariisin ja Lontoon tapaan veljespiirejä, joissa kunnianhimoisia miehiä kokoontui syömään ja keskustelemaan. Yksi 1910-luvulla Kämpiin syntyneistä kantapöydistä oli Citronbordet, jonka ääressä 1911 leskeksi jäänyt Väinö Blomstedt viihtyi vuosikymmeniä. Kantapöydässä ei puitu ammattiasioita vaan seurustelun tuli sujua leppoisasti ja huumorin merkeissä.
”Yritimme pysyä mukana kun Uggla ja Blomman vilkkaasti elehtien esittivät mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välillä, enemmän tai vähemmän osuvia ajatuksia musiikista, maalaustaiteesta, kuvanveistosta, kielitieteestä, politiikasta, erotiikasta ja näyttämötaiteesta – unohtamatta seurapiirijuoruja ja pikantteja pikkujuttuja julkisuuden henkilöiden elämästä”, kuvailee musiikkikustantaja Axel E. Lindgren laamanni John Ugglan ja Väinö Blomstedtin säkenöivää vuoropuhelua. (Kirje Eero Järnefeltille marraskuussa 1925).
Sitruunapöydän jäsenet edustivat yhteiskunnan eri aloja. Alkuvuosien vakiokaartia olivat mm. professori Ali Krogius, hovioikeudenneuvos William Forsman, laamanni John Uggla ja vapaaherra Eskil Palmén; taiteilijoista Väinö Blomstedt ja Eero Järnefelt, merenkulkuneuvos Axel Lindberg, toimittaja Arthur Frenckell, liikemies ja taiteen suosija Victor Hoving sekä geologit Victor A. Hackman ja Benjamin Frosterus – silloin laajalti tunnettuja nimiä.
Sitruunapöydän kokoontumisista on laadittu pöytäkirjoja, joiden sisältö kertoo hersyilevästä huumorista. Jäsenillä oli omat roolinsa, oli puheenjohtaja, seremoniamestari jne. Väinö Blomstedt oli seurueen ”ordenshärolden” eli airut, joka soitti trumpetilla fanfaarin aina tilanteen mukaan. Musikaalinen Blomstedt ei puhallellut pelkkiä fanfaareita. Kun sitruunapöydän joulujuhlaa vietettiin Kämpissä 18. joulukuuta 1929, kuultiin ”Blommerus Mårillon” soittavan trumpetilla melkoisen repertuaarin, mm. ”Die Macht am Wein”, ”Skänk i dubbel tår på tand”, ”Suomen poika pyllyllänsä”, ”Så långsamt fan tar sitt parti” ja ”Hur svenskarna ta sup engång”.
Ei olekaan ihme, että Väinö Blomstedt maalasi vuosien varrella muotokuvan lähes paristakymmenestä yhteiskunnallisesti merkittävästä henkilöstä. Parhaimpina töinä mainitaan muotokuvat professori Akseli Koskimiehestä (1934), pankinjohtaja Alexander Freystä (1936) ja maisteri Yrjö Harviasta (1938).
Muistoja, muistikuvia
Toista maata
Siiri Sivénin (1971-1948), Väinö B:n serkun, muistelmista:
Hanna-tädillä (Väinö B:n äidillä) oli erinomainen kauneuden aisti ja hän oli ensiluokkainen räätäli, joka melkein aina itse korjaili miehensä ja poikiensa vaatteet. Muistan kuinka kerran nauroimme makeasti. Väinö oli juuri palannut ensimmäiseltä Pariisin matkaltaan ylpeänä tavattoman leveistä taiteilijanhousuistaan. Hanna-tädin niin kuin meidän muittenkin oli pakko ihailla niitä, mutta salaa Hanna-täti ne kavensi, muistaakseni monta eri kertaa. Väinö ei huomannut mitään, vaan kulki edelleen siinä onnellisessa harhaluulossa, että ne olivat maailman leveimmät pariisilaistyyliset housut.
Väinö Blomstedt on ollut pojista melkein ainoa todellinen ystäväni koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, jona hän osoitti taipumuksiaan piirustukseen. Nepäs hänen aikaansaannoksensa olivatkin toista kuin meidän muitten lasten jäykät koukerot. Ja minä, joka pienestä pitäen olen jumaloinut taiteilijoita, seurasin hänen edistymistään, tahtoisin sanoa henkeäni pidättäen. Niin kauas kuin muistan, hän uneksi tulevansa taiteilijaksi. Hanna-täti sitä myöskin toivoi kaikesta sydämestään. Ja tukea noihin tulevaisuuden unelmiin saivat Hanna-tädin sukulaiselta Karl August Tawaststjernalta, joka kirjoitti kiittävät arvostelut esim. hänen ensimmäisestä Ateneumiin otetusta taulustansa, oliko tuo kalastajaukko vai puukolla vuoleva ukko, en muista enää. Alfred-setä sentään piti järkevämpänä että Väinö ensin ottaisi juridiset tutkinnot valmistuakseen virkamieheksi ja pitäisi taiteensa sivutehtävänä. Mutta juridiikka maistui puulle, Väinö ei jaksanut sitä kauan pureskella. (Alfred-setä myöhemmin katuikin kuolinvuoteellaan sitä, että oli tahtonut pakottaa poikansa tähän hänelle vastenmieliseen opiskeluun.)
Iloinen ja laiska
Lennart Blomstedtin (1882-1968), Väinö B:n veljen, muistelmista:
På några av konstnärernas höstutställningar hade Väinö en rätt anmärkningsvärd framgång, men han infriade icke de löften han gav, ty han kanske saknade ihärdighet, flit och äregirighet. Man kan kanske säga om honom: han var lat och glad. Väinö presterade en mängd högklassiga porträtt och landskap men han ställde ingenting ut på åratal. Detta var till stor skada för honom, men år 1943 samlade han sig till en separatutställning hos Hörnhammer. Detta efter uppmaning och påtryckning från många håll. Framgången var välförtjänt och han fick ny luft under vingarna.
Kiivas
Ote Hugo Simbergin (1873-1917) elämäkerrasta, kirj. Helena Ruuska, WSOY 2018
Toukokuisessa kokouksessa 1907 Hugo nimitetään Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun maalariluokan opettajaksi. Maalariateljeessa hän opettaa vuosikausia yhdessä taidemaalari Väinö Blomstedtin kanssa. (…) Hugo Simberg opetti rauhallisesti. Sen sijaan hänen ollessaan Amerikassa temperamenttinen Väinö Blomstedt riitautui opiskelijoiden, koska oli arvostellut heitä kovaäänisesti. Kaikki eivät kestäneet kritiikkiä, vaan lähtivät maalaussalista niskojaan nakellen.
Paul Gauguinin oppilasVäinö B:n muistokirjoituksesta ”Gauguin”
Undertecknad, som jämte Pekka Halonen förra delen av året 1894 i Paris var hans elev, bevarar i livlig minne hans originella personlighet. Mer än anspråklös var hans yttre habitus. I helg och söken gick han och slet på sina gamla stickade sjömanströjor, i unga år hade han nämligen tjänat först vid handels- och sedan vid krigsmarinen. En gammal sjömansmössa med tofs på kullen var hans vanliga huvudbonad, och var det ruskigt axlade han en bretagnsk fåraherdes enkla kappa. Värdig och utan pose i sitt sätt besatt han ej den bullrande galliska livligheten utan hade fastmer något av nordbons eller orientalens lugn i sitt väsen eller kanske det, när allt går omkring, endast var sjömanslugnet som följde honom livet igenom. Det var väl även detta samma lugn, som lät honom före varje mål helt obemärkt kasta i sig ett halvt dricksglas torr absint. Under ett halvt år har jag dagligen sett honom begå gärningen i det lilla cremeriet hos Madame Charlotte vid en bigata i Montparnasse, där Gauguin jämte en liten internationell kundkrets av konstnärer intog sina måltider. (…) Liksom för så många andra erhöll hans konstnärsgärning sitt erkännande och sin slutliga uppskattning sedan det för Gauguins eget vidkommande var för sent.
Kuva: Fyris-joki, 1912
ölyvärimaalaus, 116 x 130 cm
talletus / Kansallisgalleria
